Siitä on 479 päivää kun viimeksi olen päivittänyt tätä blogia.
Nyt yritän parantaa tapani. Yritän tässä vielä kasata teille
valokuvakollaasia kaikesta mitä on tapahtunut.
On talvi ja kaikki on lumen alla, sitä on meidän pihalla jo riittämiin.
Ikävä puoli on että routa ei ole kovin syvällä jos ollenkaan tuolla lumen alla.
Ne kotilot nauttivat olostaan ja keväällä ollaan taas pulassa. Toivoisin
pakkasia vaikka se tietää lämmittämistä sitten enemmän.
Eilen putsasin pihan oikein kunnolla. Tällaiselle pienelle ihmiselle se
ei ole mikään helppo urakka vaikka aluksi ajattelisi että vain se pieni pläntti
oven edestä. Pihassa penkat ovat jo minua vyötärölle. Joten kolalla en saa
lunta penkan päälle vaan lumet on heitettävä lapoilla. Minulle paras väline
siihen on lumentyönnin.
Pihan putsaamiseen ei enää riittänyt pelkästään lumikola vaan
tarvittiin vielä rautalapiota että sain pihassa olevan auton paikan kunnolla
putsattua. Auto oli jo pienessä montussa. Piha oli putsattu jo moneen kertaan
auton ollessa paikalla joten sitä ei oltu putsattu pohjia myöten. Nyt monttu on poissa ja piha siistimpi.
Käsivarret ja maha ovat vaan kipeät. Maha tulee kipeäksi siitä kun työnnän kolaa ja
jalat eivät riitä kolan reunalle kunnolla joten olen kolan päällä kaksin
kerroin. Kun on melko lyhyt sekä lyhyet kädet ja jalat tuottaa monelle niin
helpot asiat itselle vaikeuksia. Käsivarret ovat kipeät kun ensin työnnät lumet
kolalla kasaan ja sitten heität sen penkkojen yli kauemmaksi.
Auramies käy pihassa kyllä, mutta kun kone on iso, ei hän voi ajaa
kovin lähelle talonseiniä.
Ajaa tuon
isomman osan ja autotien reunan että pääsemme pihaan.
Ja tänään sama uudestaan. Nyt on satanut lunta jo viitenä päivänä
peräkanaa.
Nyt voisi pitää jo parin päivän tauon.
Pitkän ajan jälkeen tämä on taas opettelua tämän blogin kirjoittaminen, koittakaa kestää. Nyt lämmittämään taloa. Nämä ovat maalla asumisen riemuja talvella. Lämmittäminen ja lumen kolaaminen